PETRI ALA-MAUNUSHinterland 18.4.2015 – 17.5.2015
Petri Ala-Maunus on tullut tutuksi yltiöromanttisista suurikokoisista maisemamaalauksista, joiden tehtävä on liu´uttaa katsoja keveästi vuoristoisiin pilvilinnoihin. Ala-Maunuksen maisemien "totuus" on niin kaukana kuin mieli jaksaa kantaa.
Hinterland näyttelyssä Ala-Maunus jatkaa tunnistettavalla tyylillään ja maalaa hämärää hohtavia maisemia myrskyävistä meristä, läpipääsemättömistä lehtimetsistä, taivaalta nähdyistä vuoristoista ja satumaisista kuutamotaivaista. Osa maalauksista on niin suuria ja niin täynnä yksityiskohtia, että niiden hahmottamiseksi on käveltävä edestakaisin; peruutettava kauas ja palattava taas aivan lähelle.
Maalaukset tuovat eittämättä mieleen romantiikan ajan maisemataiteen niin Pohjoismaissa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Ala-Maunus korostaa teosten visuaalista yhteyttä 1800-luvulla toimineeseen Hudson-joen koulukuntaan (Hudson River School), joiden maalauksissa yhdistyvät dramaattiset luonnonelementit: teräväreunaiset vuoret ja jyrkät vesiputoukset. Innoitus näihin kitschiä kosiskeleviin maisemiin on perua myös Tampereen Hatanpäässä sijaitsevan Happy Pizza -ravintolan seinäjulisteista. Niissä kuvataan niin ikään eskapistisia maisemia pikaruokalatyylillä.
Siinä missä romantiikan maisemissa kuvattiin poikkeuksetta pikkuruisia ihmisiä ja heidän kulttuurinsa raunioita osana valtavaa luontoa, ovat Ala-Maunuksen maalaukset poikkeuksetta ilman pienintäkään kuvallista viittausta ihmisiin tai kulttuuriin. Ne ovat ihmisen ajan ulottumattomia luonnonmaisemia.
Juuri tämän vuoksi näyttelyn nimi Hinterland pistää ajatukset liikkeelle. Hinterland, takamaa, sydänmaa, erämaa, viittaa tyypillisesti ihmisasutuksen laidalla sijaitsevaan, mutta kaupunkiin tai muuhun talousalueeseen kiinteästi kuuluvaan hyödynnettävään alueeseen. Ala-Maunuksen maalauksissa termi on otettu kirjaimellisesti. Aivan kuin Ala-Maunus haluaisi korostaa, että olisi olemassa paikka, kaiken takana, johon ihminen ei ole kajonnut eikä käynyt.
Hinterland on Ala-Maunuksen mielikuvien maaginen maailma, johon hän on nyt käynyt käsiksi aiempaa rohkeammin. Uusissa maalauksissaan Ala-Maunus rikkoo ideaalimaiseman illuusion antamalla maalaustapahtumalle ylivallan kun maisemat peittyvät, sulkeutuvat tai sulautuvat abstraktiin maaliaineeseen, jonka valumajäljet maalauksen pinnalla korostavat maalin omaa liikettä.
Ala-Maunuksen Hinterlandissa liikutaan kahdella tasolla, joista molemmat lienevät viime kädessä yhtä lailla tehtyjä: koskemattoman maiseman idean ja abstraktin maalauspinnan välillä. Tässä hän jatkaa pitkää katkeamatonta maalaustaiteen traditiota, jonka Robert Rosenblum vuonna 1961 käänsi oivaltavasti koskemaan myös abstraktia maalaustaidetta tekstissään "The Abstract Sublime".[1]
Hinterland maalauksien abstraktioissa on näitä "sulavien energioiden polkuja, jotka paikantavat meidät katsojat jälleen lähes hysteerisen ylevän kaaoksen reunalle", kuten Rosenblumin mukaan William Turnerin maalauksissa tapahtuu. Ala-Maunuksella tuo energia on kuitenkin sijoitettu maalaustapahtumaan ja maalia alaspäin valuttavaan maan vetovoimaan.
Hanna Johansson
[1] Rosenblum, Robert 1961. The Abstract Sublime. ARTnews, February 1961.