JAN IJÄS
Aika ja yhteys / Jäte
21.11.2015 – 20.12.2015

Raha, sarjasta Jäte, 2015
anamorfinen HD –video
17 min

JAN IJÄS

SYNOPSIS AIKA JA YHTEYS

SYNOPSIS JÄTE

Jan Ijäksen näyttelyajan rakenne muistuttaa vinyylilevyä, joka puolessavälissä näyttelyä käännetään "ympäri" teosten vaihtuessa toisiin. Ensimmäinen puoliaika tai A-puoli välittää viestin viattomuuden ajasta, jolloin internetin mukanaan tuomat mahdollisuudet tuottivat vielä yllätyksiä. Analoginen kokemus tiivistyy Sierra Nevadan vuoriston kuulaassa ilmassa, jonka kuulaat kuvat tuntuvat visuaalisesti "rahisevan" tuottaen esteettistä mielihyvää. Toinen, B-puolen kokonaisuus Jäte keskittyy puolestaan ihmisiin, tavaroihin, rahaan sekä menneisyyden hyödyttömiin aseisiin materiaaleina.


I AIKA JA YHTEYS 21.11. - 5.12.2015

Kronologisesti aikaisin teos näyttelyssä on yhden otoksen videoteos Solitude in year of zero (2013). Se on liikkuvaa kuvaa ja tekstiviestien tekstejä suvereenisti yhdistävä työ kommunikoinnista ja kohtaamattomuudesta. Pieni ryhmä ihmisiä esittäytyy kameranliikkeen hiveleminä sattuman sommittelemassa ryhmäkuvassa mutta keskustelee tekstiviestein aivan muualle. Viestit ovat oikeita Facebook- ja Twitter-viestejä.

Kerronnallinen videoteos Sosiaalinen yhteys (2015) jatkaa kommunikoinnin teemaa. Siinä suomalaiset ammattinäyttelijät esittävät ylemmän keskiluokan ihmisiä, jotka keskustelevat haudanvakavasti siitä pitäisikö lasten kasvojen olla johonkin ikään asti lastenvaunuissa meno- vai tulosuuntaan sekä miten olisi tulkittava riisipaketin kyljestä löytyvä ohje veden ja riisin oikeasta sekoitussuhteesta? Ijäksen ohjauksessa sekä näyttelijöiden taitavassa huomassa käsikirjoituksen alkutilanne "limboutuu" Luis Buñuelin elokuvien tapaiseksi tapojen ja kielen surreaaliseksi vankilaksi. Dialogi on löytötavaraa. Se on otettu suoraan Suomi24 tai Vauva-lehden keskustelupalstan tyylisten keskustelufoorumien kommenttijonoista. Ijäksen mukaan keskustelut sijoittuvat ajallisesti internetin keskustelupalstojen "viattomuuden aikaan", sillä esimerkiksi yhtään maahanmuuttajavastaista kommenttia ei näissä vuorosanoissa kuulla. Pieni äänifragmentti Buñuelin Porvariston hillitystä charmista (1972) lujittaa teoksen yhteyttä espanjalaisen surrealistin teemoihin.

Espanjaan sijoittuu konkreettisesti dokumentaarinen teos Time Capsule (2015), joka on kuvattu belgialaisen kuvataiteilijan Louis de Cordierin omistamalla 10 hehtaarin maa-alueella Sierra Nevadan vuoristossa Espanjassa lumirajan yläpuolella. De Cordier on perustanut tontilleen muun muassa kirjaston ja geenipuhtaiden kasvien siemenpankin. Sijainti yli kahden kilometrin korkeudella, lämpötilojen pieni vaihtelu sekä ilmaston kuivuus hidastavat siellä ajan hampaiden vääjäämätöntä kulutusta. Rakennusten arkkitehtuurissa on käytetty yhdysvaltalaisen visionäärisen arkkitehdin ja teoreetikon Buckminster Fullerin muotokieltä. Teosta katsoessani mieleeni palautuvat ei-euklidista vuorikiipeilyä käsitelleen symbolisen seikkailuromaanin Mount Analogue (1952) kirjoittaneen René Daumalin sanat taidosta "elää matalimmilla alueilla korkeammalla nähdyn muistikuvien mukaan". ("There is an art of conducting oneself in the lower regions by the memory of what one saw higher up".)

Yhtä paikkaa kuvaavan Time Capsulen rinnalla teos One Shot on hyvin erilainen. One Shot kokoaa yhteen viisikymmentäkuusi otosta, jotka kuvattiin eri puolilla maailmaa eri kuvaajien toimesta 11.7.2010 järjestetyn jalkapallon MM-lopputurnauksen ensimmäisen erän aikana. Ijäs oli pyytänyt useita kuvataiteilijoita, arkkitehtejä, kuvaajia ja ohjaajia kääntämään katseensa poispäin jalkapallosta ja kuvaamaan neljänkymmenenviiden minuutin ajan jotain muuta. Vaikka Ijäs antaa suunnittelemansa aikatilan tekijöiden materiaalien polyfonialle, teokseen on myöhemmin lisätty myös musiikki ja kertojaääni joka kommentoi sen kuvia. Eri aikavyöhykkeet yhteen tuova teos vie ajatukset Chris Markerin esseelokuvaan Sans Soleil (1983). Ijäksen mukaan teoksen alaotsikko voisi jopa olla Sans Soleilin tapaan "Muistikuvia tulevaisuudesta".

One Shotin kaikki materiaalit löytyvät internet-osoitteesta www.oneshot.fi, jossa katsojat voivat luoda reaaliajassa eri otoksia yhdistävän oman versionsa. Leikatessaan kuvasta toiseen katsoja tekee valinnan, joka sulkee hetkeksi pois muut vaihtoehdot. Ijäs nimittää tekniikkaa Open Source Cinemaksi. Näyttelyssä teos on installoitu 42" touch screenille, jossa teosta voi "leikata" kuvaa koskettamalla.

II JÄTE 8.12. - 20.12.2015

"... kun kaikki on ohi ja nautinnot nautittu jäljellä on vain jäte."

- Timo Airaksinen

Näyttelyn toisen jälkipuoliskon teokset käsittelevät jätteitä. Kolme esillä olevaa teosta kuuluvat valmisteilla olevaan seitsenosaiseen kokonaisuuteen, vaikka ne toimivat myös yksittäisinäkin teoksina. Ijäs kutsuu niitä elokuvien sijaan "näyiksi" ja kertoo ymmärtävänsä jätteen jonakin tuhlattuna ja hukattuna englanninkielen sanan "waste" tapaan.

Hylky (Lampedusa, Italia, 2015) on kuvattu vuosina 2014 ja 2015 Italialle kuuluvalla Lampedusan saarella sijaitsevalla pakolaisveneiden hautausmaalla, jonne rantautuu vuosittain kymmeniä tuhansia Pohjois-Afrikasta veneillä saapuvia pakolaisia. Kuivalle maalle nostetut puuveneet ja tavararöykkiöt muuttuvat vähitellen kauppatavaraksi. Veneet ovat usein tarkoituksellisen kiikkeriä, sillä kansainvälinen laki velvoittaa pelastamaan merihädässä olevan aluksen. Ellei vene ole merihädässä, Italian lainsäädäntö käsittelee siirtolaisia laittomina maahantulijoina, jotka on vietävä lähtösatamaan.

Rahanpesuyrityksistä kertovassa episodissa Raha (Harare, Zimbabwe, 2015) rikollisuuden vaivaamissa Hararen slummeissa setelit pitää piilottaa vaatteisiin, jolloin seteleistä muodostuu nopeasti bakteeripesiä. Rahanpesijöiden mukaan dollareille sopii parhaiten hellävarainen käsipesu Omo-pesuaineella lämpimässä vedessä. Mutta pesukonekaan ei heidän mielestään tee pahaa puuvillakuituiselle paperille. Zimbabwen oma dollari on menettänyt inflaation myötä arvonsa täysin ja setelit ovat kirjaimellisesti kierrätystavaraa joista nykyään valmistetaan mm. pöytäliinoja ja lampunvarjostimia. Episodin sävy on absurdi, jopa hilpeä.

Pommi (Kittilä, Suomi, 2015) tapahtuu Kittilän "kuumaisemassa", jossa Suomen puolustusvoimat tuhoaa vuosittain vanhentuneita räjähteitä. Laskelmien mukaan räjäyttäminen on edullisin keino päästä niistä eroon. Määrät ovat isoja. Teoksen haastatteluissa kerrotaan puolentoista viikon aikana "posautetun" 1,2 miljoonan kilon verran räjähteitä. Ennen räjähdystä varmistetaan helikopterilla ettei alueella ole ihmisiä eikä poroja. Ijäs käytti taltiointiin yhtä S16mm, kolmea S8mm ja kolmea erilaista digikameraa, kuvaten 16mm -filmiä ylinopeudella (32 ruutua/s; itse räjäytys 250 ruutua/s), jotta saatiin aikaan unenomainen liike. Vastaavasti 8mm-filmiä kuvattiin alinopeudella, nopeutetun liikkeen aikaansaamiseksi. Armeijalla oli omat tallennusvälineensä.

Räjähdyksen turva-alue on seitsemän kilometrin kokoinen. Näkymätön paineaalto iski 24 sekunnin kuluttua hiljaisesta välähdyksestä. Räjähdys saa aikaan alapilviin ulottuvan sienipilven ja noin kymmenen metriä syvän ja kolmekymmentä metriä leveän kraatterin. Armeijan edustajat puhuvat teoksessa "kolmen majurin syvyisestä kuopasta". Räjäytyksen jälkeen paikalle saapuu tutkijoita pommipuvuissaan. Rautaromu kerätään talteen ja toimitetaan kierrätykseen. Kaivinkoneet ja traktorit peittävät sisyfosmaisesti yli kymmenen metrin kraatterin seuraavaa päivää varten.


Jos Buñuel on näyttelyn ykkösosan eräs kummi, niin kakkososan teosten aiheet ovat lähellä Kafkaa. Lampedusan pahin yksittäinen tragedia on vuonna 2013 sattunut merionnettomuus, jolloin saaren edustalle hukkui 366 eritrealaista. Ranta, jossa onnettomuus tapahtui, on kuitenkin valittu Tripadvisorin verkkosivuilla myös maailman parhaaksi uimarannaksi ja sivusto suositteleekin sinne matkaavia ottamaan snorkkelin mukaan. Ijäs muuntaa aiheet ihmishenkien ja rahan arvonmenetyksestä, tuhlaamisesta sekä tuhoamisvälineiden tuhoamisen absurdista työstä elokuvallisiksi kertomuksiksi, joissa myös ihmisten elämästä tai työstä tulee erilaisten systeemien hallitsemaa materiaalia.

Kari Yli-Annala

 

Jan Ijäs (s. 1975) työskentelee dokumentaarisen, fiktiivisen sekä kokeellisen elokuvan parissa. Hänen tuotantonsa sijoittuu avantgarde-elokuvan, kokeellisen mediataiteen, nykytaiteen ja dokumenttielokuvan rajamaastoon. Ijäksen toiseutta ja muukalaisidentiteettiä käsittelevät elokuvat ja installaatiot ovat saaneet osakseen laajaa huomiota ja niitä on esitetty yli sadalla kotimaisella ja kansainvälisellä elokuvafestivaalilla sekä näyttelyissä museoissa ja gallerioissa. Helsingissä asuva ja työskentelevä Ijäs on opiskellut Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella dokumentaarisen elokuvan ohjausta. Ijäksen elokuvista SWEET MOV(I)E palkittiin Risto Jarva -palkinnolla vuonna 2011 ja Two Islands sijoittui Tribeca Film Festivalin kansainvälisessä lyhytelokuvien kilpailusarjassa vuonna 2013. Ijäs on huomattu myös nykytaiteen kentällä - vuonna 2012 hänelle myönnettiin Jury Prize -palkinto Charlottenborgin taidehallin Spring Exhibition -näyttelyssä Kööpenhaminassa.

Siirry sivun alkuun
ijas/SOLITUDE_2

Solitude in Year of Zero, 2013
video, 4 min

ijas/JAN_IJASTIME-CAPSULE_1fixCMYK

Time Capsule, 2015
anamorfinen HD-video
22 min

ijas/IMG_9250

One Shot, 2015
interaktiivinen dokumenttielokuva
47 min

ijas/IMG_9227

Sosiaalinen yhteys ja One Shot, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/IMG_9215

Sosiaalinen yhteys, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/IMG_9203

Sosiaalinen yhteys, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/IMG_9170

Sosiaalinen yhteys, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/IMG_9322

Time Capsule, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/IMG_9377

Time Capsule, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/IMG_9393

Time Capsule, 2015
yleiskuva näyttelystä

ijas/JAN_IJASHYLKY_2fixCMYK

Hylky, sarjasta jäte, 2015
anamorfinen HD –video
10 min

ijas/JAN_IJASPOMMI_2fixCMYK

Pommi, sarjasta Jäte, 2015
anamorfinen HD –video
15 min

 
 
Hae sivustolta
Copyright © Galleria Heino and artists; All rights reserved.