LAURI LAINEMaalauksia 17.3.2018 – 15.4.2018

Lauri Laineen maalaukset kysyvät kehon substanssin rajoja.

Maalauksen tehtävä on pienentää sensitiivistä tilaa ajatuksen ja objektin välillä, supistaa mielteen ja havaitun esineen välistä kuilua. Maalauksessa on myös aina kysymys ruumiista, kehosta ja massan taipumisesta, ruumiillisen mielteen välittämisestä ja värittämisestä.

Lauri Laineen uusi maalaussarja Konsertto, joka käsittää 14 suurta maalausta runsaasti puetuista naishahmoista, jatkaa Soittajat-sarjan (2014) espanjalaisvaikutteisessa maastossa. Uusillakin, mimeettisesti muuttuneilla teoksilla on vahva yhteys taiteen historiaan, erityisesti barokkimaalari Francesco de Zurbarániin. Mutta myös Velázqueziin ja Goyaan. Sen sijaan edellisen sarjan viittaukset kubismiin ovat muuttuneet pehmeäksi väriloistoksi. Myös väriskaala on nyt suurempi kuin aiemmin.

Laine käy kiinni siihen esittävyyden ytimeen, jota hän on abstraktisti kommentoinut vuosia. Se joka ei näe kuvallisen tuloksen abstrakteja ulottuvuuksia, ei näe samalla sitä miten mimesis aina muuttuu, tämä imitaatio, tuo varioinnin elohopea.

Sarjan nimi Konsertto viittaa jälleen musiikkiin, ei pelkästään erilaisiin soittimenkaltaisuuksiin, vaan myös värien kirjoon ja sitä kautta kehon peitteiden kromaattisiin asteikkoihin.

Maalaussarjassaan Laine on luonut kehon muodossa hitaasti liikkuvan paikan – ja mitä enemmän hän varioi, sitä enemmän lady fenomenologia asettuu näytteille. Keho verhoutuu väkevästi väreihin ja muuttuu ruumiinilmeidemme kuvaksi.

Maalaukset ovat nyt orgaanisempia kuin aiemmin. Kuitenkin laskokset ja niiden näkyvät siveltimenjäljet ovat aiempaa enemmän pääosassa. Pieni liikeilluusio syntyy laskosten eri liikemuodoista. Vaikka yleisilme on muuttunut esittävämmäksi, laskokset ovat jokaisessa maalauksessa erilaiset ja jatkavat abstrahoitumistaan mimesiksen sisällä. Jokaisella hahmolla on oma karaktäärinsä: kasvot ovat poispäin kääntyneet, vain persoona on näkyvissä, henkilö, jonka askeleet ovat enigma. Kerrosmaalaus on parhaiten näkyvissä taustoissa: seuraava värikerros on maalattu alla olevan märän värikerroksen päälle. Eri harmaan sävyillä on usein punainen alusmaalaus ja se hehkuu läpi. Samassa maalauksessa voi kuitenkin olla erilaisia alusmaalauksia.

Maalauksia huuhtelee mielle orgaanisesta vitaliteetista. Jotkut naisista ovat feminiinisiä, toiset maskuliinisempia kuin toiset. Laineen maalaukset kysyvät yhä uudelleen vartalon substanssin rajoja. Päinvastoin kuin aiemmin, kädet ovat näkyvissä ja antavat pontta vartalon liikkeelle. Instrumentit ovat puolestaan eräänlaisia lisäkäsiä ja niiden liike ulottaa yhtäaikaisen toimintasäteensä eri puolille. ”[Ruumis] on laajenemisen ja ulottumisen notkeutta, ja se muokkaa olemassaoloille tapahtumapaikat” (Jean-Luc Nancy). Nämä puolittain tunnistamattomat objektit muodostavat vaatekehon ja taustan erikoisen välitilan. Siten kontrastien dynamiikka ei synny pelkästään väreistä. Silti nyt, jos koskaan, voi huoletta puhua väriloistosta.

Altti Kuusamo

Lauri Laine (s.1946) kuuluu sukupolvensa eturivin suomalaisiin taidemaalareihin. Hän on työskennellyt pitkään Suomen lisäksi Italiassa, Roomassa. Laineen työskentelyyn on aina kuulunut vahva taidehistoriallinen tietoisuus. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut lukuisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin, mm. São Paulon biennaaliin (1989) ja Pekingin biennaaliin (2017). Laineen teoksia on keskeisten suomalaisten julkisten kokoelmien lisäksi mm. Moderna Museet´issa Tukholmassa sekä Malmön taidemuseossa.