JAN IJÄSHow Great 14.9.2019 – 13.10.2019

Before, photos were stored in cardboard folders, correspondence and communications were kept, and movies and music were stored on bookshelves. Now that information is saved to phones and computer hard drives or the electronic cloud.

Jan Ijäksen ironisen trumpillisesti nimetty How Great -teoskokonaisuus kuuluu ihmiskunnan jätteitä käsittelevään, uusien teosten myötä yhä laajemmaksi kasvavaan Waste -sarjaan. Suomessa, Etelä-Koreassa, Ghanassa ja Turkissa kuvattujen uusien teosten polttopisteessä on internetin suhde muun muassa addiktioihin, sensuuriin, ekologiaan ja hengissäpysymiseen.

Syrjäisessä eteläkorealaisessa laitoksessa annetaan älypuhelimistaan erotetuille addiktoituneille nuorille shokkihoitoa. Turkissa Wikipediaan pääsyn kieltäminen kansalaisilta saa valtiollisen sensuurin muodon. Sähköisen median myötä ihmiset luopuvat yhä enenevässä määrin kotikirjaston rakentamisesta, mutta elektronisen aineiston rajoittaminen voi ainakin osittain kompensoitua kirjojen lukemisen arvonnousuna. Ankaran Çankayassa roskien keräilijät ovatkin koonneet kotikirjastojen hylätyistä kirjoista 25 000:n niteen julkisen kirjaston.

Sensuurin ohella elektronisen informaation pysyvyyttä ja vakautta voivat horjuttaa kyberhyökkäykset, sotatilat, luonnonkatastrofit sekä vakavimmin maan magneettikentän radikaalit muutokset. Helsingissä Uspenskin katedraalin alla sijaitsee II maailmansodan aikaiseen väestönsuojaan rakennettu palvelinkeskus. Keskuksen vihkimistilaisuudessa sen siunasi ortodoksipappi, joten korkeimpaa mahdollista suojausta on myös yritetty. Suojatun, ekologisuuteen tähtäävän palvelinkeskuksen globaali kääntöpuoli on elektronisen jätteen ja myrkytettyjen elämien maanpäällinen helvetti Ghanassa. Hylätyn elektroniikan myrkyllinen hautuumaa on myös ihmisten jättömaa vaikka kaikki metalli otetaankin talteen ja palautetaan kiertoon.

Jan Ijäs on kuvannut teoksensa analogiselle filmille. Se tuo tunnun jo arkistoidusta nykyhetkestä ja voi johdattaa katsojansa näkemään itsensäkin jo menneen sivilisaation edustajana. Kuvittelemme teknologiseen kehitykseen liitetyt uhat jo kohdatuiksi, ohitetuiksi ja sivuutetuiksi, kuten selostava ääni Ijäksen teoksessa toteaa. Teoksissa aikamme esittäytyy kuin tulevaisuudesta käsin, ja saa katsojan hämmästelemään yhteiskuntiemme riippuvaisuutta palvelinkeskuksista ja pilvipalvelimista.

Kari Yli-Annala

Mediataiteilija ja elokuvaohjaaja Jan Ijäs (s. 1975) on opiskellut Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella dokumentaarisen elokuvan ohjausta. Hän työskentelee dokumentaarisen, fiktiivisen sekä kokeellisen elokuvan parissa. Hänen tuotantonsa sijoittuu avantgarde-elokuvan, kokeellisen mediataiteen, nykytaiteen ja dokumenttielokuvan rajamaastoon. Ijäksen elokuvia on esitetty yli kahdellasadalla kotimaisella ja kansainvälisellä elokuvafestivaalilla sekä installoituina kokonaisuuksina museoissa ja gallerioissa. Hänen elokuvansa ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja. Kotimaassa Ijäksen elokuvista muun muassa SWEET MOV(I)E on palkittu Risto Jarva -palkinnolla vuonna 2011.