MINNA JATKOLA
Helsingin Vanhan kirkon puistossa ja muita kertomuksia
1.4.2006 – 23.4.2006

Beatricen jäljillä, 2006
akryyli ja öljy kankaalle
260 x 340 cm

MINNA JATKOLA

Maalaustaide on aina - tavalla tai toisella - kertovaa. Ei-esittävä abstraktiokin sisältää viitteen tai kommentin taiteeseen itseensä ja on vuorovaikutuksellisessa suhteessa taidehistorian kuvaston ja teorioiden kanssa.

Suurten kertomusten kyseenalaistaminen ei ole poistanut tarinoiden kertomisen tarvetta. Tällä hetkellä esimerkiksi mainonnassa narratiiviset keinot ovat suosittuja. Myytävään tuotteeseen ujutetaan tarina, jota tarjotaan tuotteen mukana. Osa mainoksista on muuttunut abstrakteiksi ja vaikeiksi ymmärtää kohderyhmä-ajattelun seurauksena. Mainostettava tuote tai asia jää tunnistamatta ja kertomuksellisen aineksen kaikki tasot eivät avaudu niille, jotka eivät tunne mainostettavan tuotteen tarkoitusta ja käyttäjäkulttuuria. Internetin ja joukkoviestimien kuvamaailmat aiheuttavat ahdistusta ja vieraantuneisuuden tunnetta. Useat samanaikaiset todellisuudet muodostavat moniäänisen kuoron, jonka tarinoista ei saa selvää, mutta joka manipuloi ja viettelee vakuutellen.

Kiihtyvällä tahdilla teknistyvässä maailmassa, jossa virtuaalitodellisuudet muokkaavat käsityksiämme kommunikoinnista ja elämisen tavoista, on alettu jälleen miettiä identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja fyysisen läsnäolon merkitystä kulttuurissa. Yksilön identiteetti on aina vuorovaikutussuhteessa ympäristön kanssa. Paul Ricoeur ajattelee kunkin persoonallisen identiteetin rakentuvan ja saavan mielekkyyden kokemuksen muotoutuessaan kerronnallisessa suhteessa toisiin ihmisiin. Olennaista on, miten identiteetti kerrotaan suhteessa toisiin.

Kerronnallinen aines on aina ollut vahvasti mukana maalaustyöskentelyssäni. Lähtökohtana uudelle työlle voi olla joku lausahdus, luettu teksti, joko olemassa oleva tai kuviteltu tarina. Maalausta työstäessä visuaaliset elementit ovat kuitenkin enemmän mielenkiintoni kohteena kuin tarinan kuvittaminen. Valmis työ rakentuu muodon ja sisällön suhteesta, joka ei ole ristiriidaton.

Maalauksessa minua kiinnostaa myös mahdollisuus sekoittaa ajan ja paikan käsitteitä keskenään. Kun maalauksessa on erilaisia, toisistaan erillisiä tiloja ja alueita, ne hahmottuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ei kuitenkaan rajaudu ajallisesti yhteen hetkeen, samanaikaisiin tapahtumiin. Asiat, jotka liikkuvat ajallisesti eri tasoilla pikemminkin näyttäytyvät yhdessä samanaikaisesti silloin, kun niitä yhdistää joku sisällöllinen teema.

Minna Jatkola

Siirry sivun alkuun
jatkola/2006/JATKOLA_Piilopaikka

Piilopaikka, 2005
muste, akryyli, öljy ja vaha kankaalle
280 x 250 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Toimintahairio

Toimintahäiriö, 2006
akryyli ja öljy kankaalle
200 x 170 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Beatricea

Beatricen jäljillä, 2006
akryyli ja öljy kankaalle
260 x 340 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Kolme_tapaa

Kolme tapaa herätä uuteen hirveään aamuun, 2006
akryyli ja öljy kankaalle
120 x 510 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Tuntematon

Tuntematon sota, 2005-2006
muste, puuväri, akryyli, öljy ja vaha kankaalle
147 x 610 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Helsingin

Helsingin Vanhan kirkon puistossa, 2005-2006
muste, akryyli ja öljy kankaalle
300 x 510 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Vauvakuume

Vauvakuume, 2003
öljy kankaalle
250 x 400 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Ristoaallokko

Ristiaallokko, 2005
akryyli ja öljy kankaalle
60 x 75 cm

jatkola/2006/JATKOLA_Seuraavana

Seuraava aamu, 2005
akryyli ja öljy kankaalle
75 x 105 cm

 
 
Hae sivustolta
Copyright © Galleria Heino and artists; All rights reserved.