MIKA KARHUProtect 26.11.2004 – 19.12.2004

Ihmisinä olemme turvattomia ilman yhteisön suojaa. Ihmisinä olemme riippuvaisia yhteisön asettamista tavoista, ajattelutottumuksista ja ihmiskäsityksistä. Tunnistamme ihmisyytemme aina suhteessa yhteisöön.

Yhteisön käsite on muuttunut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana epäselvemmäksi. Nyky-yksilöinä kuulumme useisiin, keskenään jopa ristiriitaisiin pienyhteisöihin.

Konkreettisesti riippuvaisuus ja suojan tarve tulee esille lapsen ja aikuisen välisissä suhteissa. Lapsi on totaalisella tavalla riippuvainen vanhempiensa antamasta suojasta. Ilman suojaa lapsi on ympäristön armoilla. Samanlainen on aikuisen yksilön suhde omaan vallitsevaan kulttuuriinsa ja yhteisöönsä: jos yksilö ei tule tunnistetuksi toimintaympäristönsä yhteisössä itselleen mielekkäällä tavalla, hänen elinmahdollisuutensa kaventuvat konkreettisella tavalla.

Suojautuminen on vaikuttanut merkittävästi ihmisten rakentamiin kulttuureihin. Uskonnot, asevoimat, taiteiden arvostukset, yleis- ja tapakulttuurit saavat suuntansa suhteessa suojautumiseen ulkopuolisuuden vaikutuksilta. Näin yhteisöt ovat voineet saada omankaltaisensa toiminnan tavat, arvostukset ja uskomukset. Mutta suojautumisesta on tullut globalisoituvassa maailmassa ongelmallisempaa, koska kulttuuriset päällekkäisyydet ovat arkipäivää.

Näyttelyssäni on esillä suurikokoisia hiilipiirroksia ja niiden pohjalta tehtyjä veistoksia. Visuaalisesti olen kiinnostunut kaksi- ja kolmiulotteisen kuvan välisestä jännitteestä. Toisin sanoen, veistokset ovat kuvista irroitettuja, joko suoria tai viitteellisiä kuvafragmentteja.

Mika Karhu