JUSSI TWOSEVENL.e.p.i.d.o.p.t.e.r.a. 26.4.2025 – 18.5.2025

164 x 220cm, spray ja akryyli kankaalle / 202 x 270 x 18cm, maalattu ohutvaneri, MDF ja teräs
Viimeisen
vuosikymmenen aikana Suomen perhosten lajimäärä on kasvanut peräti yli 150
lajilla eli selvästi yli 5 %. Tämä selittyy ensisijaisesti ilmaston
lämpenemisestä, jonka seurauksena kasvukausi pidentynyt ja kasvukauden
lämpökauden lämpösumma kohonnut. Samalla osa pohjoisista lajeista on vetäytynyt
yhä pohjoisemmaksi ja niiden elintila kapenee koko ajan. Perhoset ovat ehkä
herkimmin ja voimakkaimmin ilmastonmuutokseen reagoiva eliöryhmä ja siksi
erinomainen indikaattoriryhmä seurattaessa ilmastonmuutosta aiheutuvia
vaikutuksia.1
L.e.p.i.d.o.p.t.e.r.a. - näyttelyssäni uudet, kuvitteelliset perhoslajit ovat
muokkautuneet osaksi urbaania ympäristöämme. Näyttelyn hauraat hyönteiset ovat
muutakin kuin vain kauniita keveyden ja vapauden symboleita. Ne merkitsevät
paremminkin muutosta ja uusiutumista. Tarkoittaako rakennetun ympäristön
sulautuminen osaksi perhosia sitä, että ne pystyvät sopeutumaan nopeasti
muuttuviin olosuhteisiin, vai sitä, että meille tutut ja tärkeät lajit tulevat
häviämään? Minkälainen tulevaisuus meitä odottaa, kuka meistä sopeutuu, kuka
häviää?
Olen maalannut teoksiani
sabluunoiden avulla jo yli 15 vuoden ajan. Maalaustekniikassani valmistan oman
sabluunan jokaiselle sävylle ja maalaan nämä kerroksittain. Nyt olen kääntänyt
tämän tekniikan myös kolmiulotteiseen muotoon. Samaan tapaan kuin valmistaisin
sabluunat maalauksille, valmistankin sabluunoiden muodostamalle sävylle oman
materiaalipinnan, jotka on mahdollista asettaa syvyyssuunnassa eri
etäisyyksille toisistaan.
Maalausteni esittäminen kolmiulotteisessa ja veistoksellisessa muodossa on ollut
minulla mielessä jo vuosia ja erilaisten kokeilujen kohteena. Veistoksellisissa
teoksissa minua kiehtoo uusi ulottuvuus, joka avaa teoksilleni uusia tulkintoja
ja näkökulmia. Tarkoituksenani on antaa katsojalle mahdollisuus päästä
katsomaan teosteni sisälle ja kolmiulotteisuus paljastaa esimerkiksi
perhoshahmon todellisen rakenteen. Löytyykö näin teoksista myös jotain
odottamatonta, kuten merkit ihmisen muokkaamasta ympäristöstä? Tästä juontuukin
teosten sanoma; ihmisten ja luonnon välisestä suhteesta, ja ihmisten halusta
hallita luontoa. Muodostuuko teoksen paloista täydellinen perhonen, vai
tulisiko jotain tehdä toisin, että elämä olisi kestävää?
Jussi TwoSeven
[1] http://www.perhostutkijainseura.fi/fi/Perhoset.html