JUSSI TWOSEVENAvara luonto 9.8.2014 – 31.8.2014

Luonnon ja kulttuurin rajoilla

Jussi TwoSevenin(s.1983) tausta on 1990-luvun graffititaiteessa. Muodollista taidekoulutusta hänellä ei ole - jos ei huomioida sitä, että hän on viisivuotiaasta alkaen aina teini-ikään saakka saanut opetusta Espoon kuvataidekoulussa. Taidekoulussa hän teki 12-13-vuotiaana sarjakuvaa, mutta graffiti alkoi kiinnostaa, kun isommat pojat kertoivat öisistä seikkailuistaan. Niinpä TwoSevenistä tuli osa sitä melko tavallista katutaidetarinaa, joka lähihistoriaamme ja urbaania ympäristöämme on leimannut. Hän koki kuitenkin melko nopeasti perusgraffitin pelkäksi kopioimiseksi ja sämpläämiseksi. Aivan samoin kuin maalaustaide aina silloin tällöin ajautuu kriisiin tai jopa julistetaan kuolleeksi, koki hänkin omalta osaltaan graffitin ilmaisuvälineenä vähintäänkin ongelmalliseksi. Hän oli vuosia maalaamatta, kunnes löysi sapluunataiteen maailman ja aloitti 2000-luvun puolivälissä uudestaan.

Etabloitu taidemaailma on jo ehtinyt ottaa katutaiteen omakseen, ja toisaalta katutaidemaailma on osannut myös laajentaa omaa historiaansa. Onkin tavallaan aika osuvaa, että TwoSevenin Avara Luonto -näyttelyssä pääosan saavat eläimet, sillä maailman ensimmäiset sapluunalla tehdyt kuvat löytyvät Chauvet´n luolasta Ranskasta - noin 30 000 eaa. Karhuja sielläkin oli.

TwoSevenin uusi tuleminen ei liittynyt enää katu-uskottavuuteen ja pöpeliköissä hyppimiseen. Laillisuus tai laittomuus, joista katutaiteen kohdalla käydään väliin kuumiakin keskusteluita, ei ollut hänelle enää mikään juttu. Hän oli kiinnostunut kuvan tekemisestä, oman käsialansa löytämisestä. Julkisen tilan merkitys on lähinnä se, että sitä kautta mahdollisimman monella on tilaisuus nähdä hänen taidettaan.

Käsiala löytyi monimutkaisen ja aikaa vievän tekniikan myötä. Pelkkä yksinkertainen sapluuna ja spreijaus ei TwoSevenille riittänyt. Hän luonnostelee aiheitaan kameralla - mikään ei kuulemma ole hauskempaa kuin pyöräillä öisessä kaupungissa kameran kanssa. Kuvan tekeminen ei ole TwoSevenille kuitenkaan mitään vektorigrafiikkaa, ja hän onnistuukin virittämään valokuvamaisen tarkkuuden ja maalaamisen - myös roiskeiden ja valumien - yhdistelmällä töihinsä kiinnostavan jännitteen.

TwoSevenin eläinkuvissa on vielä hauska lisäjännite. Tarkan frontaaliset naamat ovat puoliskojensa peilikuvia, mutta maalausjälki personoi kohteensa. Tuleeko naamakuvista kasvotutkielmia?

Se ainakin on varmaa, että kun karhu karjaisee TwoSevenin logon suustaan, mukana on 30 000 vuoden jännite luonnon ja kulttuurin välillä. Urbaania animismia?

Otso Kantokorpi