PETRI HYTÖNENHytösen Suomi-ilmiö 31.3.2012 – 22.4.2012
Kuvia ja tekstejä cityn ja korven välistä
Ulkomailla olen oppinut kaipaamaan kotomaasta
suorapuheisuutta retorisen sanahelinän keskellä, rehellisyyttä - hölmöltäkin
haiskahtavaa rehellistä suoraselkäisyyttä, rehellistä hiljaisuutta,
hiljaisuutta tarvittaessa, luonnollista alastomuutta, avaraa luontoa jokamiehen
oikeuksineen, vuoden aikojen rajuja eroja, juotavaa hanavettä, salmiakkia,
ruisleipää, rauhaa ja suoraa teeskentelemätöntä kontaktia - siis silloin kun
kontaktin voi saada…
Lapsuus Helsingin ydinkeskustassa 60/70-luvulla, nuoruus ja opiskelu Helsingissä 80-luvulla, 90-ja 2000-luvun aikuisuus ja vanhemmuus pikkukaupungissa on muokannut mieltäni kaupungin ja maaseudun väliin. Kaupungissa kaipasi maalle ja maalla aikansa oltuaan kaipasi takaisin kaupunkiin. Maalla tarkoittaa paljon Someroa, Kuusjokea, Saloa ja Lohjaa. Maakuntaa pääsi lapsena kiertämään Kuusjoen Humun junioriurheilukilpailuihin korkeushypyn ja jalkapallon peluun avulla, luontokerholaisena, pyörällä ja kanootilla. Lapsuudessa perheen kanssa Suomesta valkeni uskomaton rannikkomme ja saaristo. Rakkaus mikä ei koskaan kuole ja on jatkunut veneilyn, kanootteilun, matkauinnin ja haaveista purjeiden suuntaan…
Maalaukset, valokuvat, videoklipit, piirrokset nimeämälläni teemalla Suomi-ilmiö ovat osin romantiikkaa, nostalgiaa, kummallisen ihania kokemuksia luonnon ja ihmisen suhteesta, mutta myös yhteiskunnallista pohdintaa eriarvoisuuden ja muutosten kourissa painiskelevasta EU:n pikkiriikkisestä jäsenvaltiosta - keskellä mielettömien muutosten maailmaa joka ympyröi pienen yhä äänettömämmäksi muuttuvan ihmisen. Ihminen uusine arvoineen muuttuu päivä päivältä, citysukupolven iäksi on määritelty 2 vuotta, politiikka heittää häränpyllyä, globaali talousmaailma hävittää paikallisen yrityksen yhdessä yössä jättäen jäljelle itsetuhoisemman, masentuneemman ja rahattomamman työvoiman. Työvoiman joka juuriltaan irtirevittyinä ajautuu kohti uusia taajamia työn toivon perässä täysin ilman minkäänlaisia siteitä paikkaan jossa joutuvat asumaan.
Suomi-ilmiö teos-sarjani käsittelee sitä kuvaa Suomesta jota ei näe pelkästään valokuvasta tai videolta dokumenttina. Se on se suodatettu kuva jossa pyrin yhdistämään useampia sisällöllisiä tasoja yhteen ja luomaan uudenlaista tulkintaa ja kuvaa Suomesta. Suomesta jossa omiksi teemoikseen ovat tähän mennessä nousseet luokkayhteiskunta uutena ilmiönä, ihminen ja luonto, urheilu ja sen lieveilmiöt yhteiskunnan tulkkina ja perinne suhteessa nykyhetkeen. Eräänlaista maagista realismia jossa yhdistyy fantasia ja realismi eri tasoin.
Sarjaa olen ideoinnut luonnostelemalla valokuvan, videon, piirustuksen ja maalauksen keinoin kuitenkin niin että lopputulos on maalaus.
Satunnaisista tekstin pätkistä esimerkkeinä tarjoan seuraavanlaisia impressioita harvaan asutusta pusikoituneesta kotimaastani. Kotimaastani jossa kauhusta kankeana eksyessä pakkasöinä voit paleltua kuoliaaksi, tehdä hurmiossa lumienkeleitä kolmenkymmenen asteen pakkasessa lämpöisessä pilkkihaalarissa kirkkaan tähtitaivaan alla ikuisuuden, törmätä karhuun lenkkipolulla, kokea satanistien rituaalimurhan heräten minigrip-pusseissa, soudella satoja kilometrejä sisävesillä marjoja, sieniä, kaloja ja vettä juoden ilman euron euroa, mikron mikroa tai kännykän kännykkää, herätä vaihtoehtoleiriläisten nuotiolta ihmetellen mitämissäketämiksi, juoda kotipolttoista iloisten veikkojen ylämäessä säestäen ja alamäessä vauhtia sinulle työntäen, mennä Pelastusarmeijan leipäjonosta herätysseuroihin ja bingon kautta baariin saaden lähes kaikki henkimaailman asiat samana päivänä pelastuksesta kadotukseen, surffailla herätysjuhlilta koraanin lukupiiriin meditaatioleirin kautta, liftata Porschen kyytiin ja päätyä ulkoiseen menestystarinaan pakkeleineen ja muine kulisseineen, istua torpassa ihan niin kauan kuin sinua vain huvittaa ilman että kukaan tarjoaa seuraansa, istua kuolleena kotosohvalla viimeisenä mohikaanina kuukausikaupalla, ihmetellä IKEAn parkkipaikkakenttää jossa perheet kesälomailevat asuntovaunuineen 10 euron koko perheen lounaineen ja parin euron aamiaisineen, törmätä kultakuumetta poteviin jotka kesänsä mylläävät Lapin jokia kaivinkoneineen itikat seuranaan, päätyä ihmettelemään pohjalaista suuruudenhulluutta keskellä ei mitään Keskisen kartanon pihamaan klooniykssarvisten ja suihkulähteiden keskellä, shoppailla Tuurin ostosparatiisissa epätoivoisen olemassaolon tarpeellisuuden tunnettaan kuluttajana tyydyttäen, ihmetellä julkisessa liikennevälineessä puhumisen määrää kännyköissä kahdella kielellä vaikenevien maassa, lasketella hiekkakuopilla kesähelteillä, kaljakellua Vantaan joessa satojen muiden kellujien kera, maata nakuna kallion lämpöä imien, juosta metsässä rastilta toiselle..
Mielikuvia joissa metaforat sekoittuvat oudosti toisiinsa ja uudenlaiset symboliset tasot saavat aikaan tunteen että perkele täällä tapahtuu enemmän kuin aistin. Maagisen realismin, ihanan outouden, karun kauneuden, rujon elon, pimeän ja valon maassa.
Petri Hytönen