MARI RANTANENLeap of Faith 5.10.2024 – 27.10.2024

Kaikki taide – myös abstrakti – on poliittista. Mari Rantasen taide ei kuvita maailman tilaa, mutta se vaikuttaa geometristen muotojen, värin ja valon kautta suoraan tunteisiin ja katsojan kokemusmaailmaan. Siten teokset saattavat muokata myös katsojan ajatusmaailmaa ja suhdetta ympäristöön. Rantasen väripaletin oranssit, pinkit, keltaiset, vihreät ja violetit levittäytyvät eri muodoissa maalauskankailla luoden yhä uusia mielleyhtymiä ja kuvioita – merkityksellisiä kertomuksia. Yllättävät väriyhdistelmät synnyttävät kirkasta ja suorastaan häikäisevää valoa. Kuvioiden symmetrisyys ja usein sarjallinen ornamentiikka, luovat järjestyksen ja kurinalaisuuden maalauspinnalle. Geometria ei ole kuitenkaan hierarkkista, vaan se luo maalauspinnalle samanarvoisesti erilaisten kuvioiden kudelmaa. Värikylläisten teosten tarkoituksensa on tuottaa positiivista energiaa. Juuri sitä ristiriitainen ja kaoottinen maailmamme tälläkin hetkellä tarvitsee.

Mari Rantanen on yksi suomalaisen maalaustaiteen merkittäviä uudistajia. Hän on johdonmukaisesti kulkenut omaa tietään jo yli neljä vuosikymmentä. Pitkän uransa aikana hän on pitänyt näyttelyitä Suomen ja Ruotsin lisäksi monissa muissa Euroopan kaupungeissa ja Yhdysvalloissa. Hänen taidettaan voi nähdä lukuisissa julkisissa tiloissa niin Ruotsissa kuin Suomessakin, viimeisin julkinen teos Suomessa on Espooseen Niittykummun metroasemalle toteutettu teos Underground Summer Meadow (2017). Rantasen tuotannossa ihastuttaa ja ihmetyttää hänen kykynsä varioida ja luoda uusia merkityksiä tiukan geometrisen muotokielen sisällä. Ennakkoluuloton asenne ornamentiikkaa ja koristeellisuutta kohtaan on vapauttanut Rantasen konkretistismin tiukkuudesta. Silti juuri konkretismi tarjoaa taidehistoriallisen viitekehyksen maalauksille.

Kun Mari Rantanen aloitti uransa taiteilijana 1980-luvulla, suomalaisella taidekentällä vallitsivat tiukat reviirit. Rantasen vahvat värit ja geometrisen muotokielen yhdistäminen vapaampaan siveltimen käyttöön rikkoivat miehisen konkretismin puhtautta. Oltiin siirtymässä postmoderniin ja vapaampaan taidekäsitykseen. Uuden vapaamman ilmaisun muotoutumisessa juuri naistaiteilijoilla oli erityinen merkitys ja tehtävä. Feministinen ajattelu onkin ollut Mari Rantaselle yksi kantava voima. Asuessaan New Yorkissa 1980-luvulla, Rantanen tutustui moniin sen ajan naistaiteilijoihin ja heidän piiristään nousseeseen kuviomaalauksen, Pattern Painting -suuntaukseen, joka otti vaikutteita yhtä hyvin perinteisten käsitöiden, kuin itämaisen taiteen ornamentaalisista kuvioista. Aika New Yorkissa 80- ja 90-luvuilla muodostaakin tärkeän vaiheen Mari Rantasen uralla; oma tyyli sai vahvistusta amerikkalaisen ja eurooppalaisen abstraktin taiteen perinnöstä. Muun muassa Bridget Riley, Frank Stella ja Brice Marden ovat olleet tärkeitä esikuvia. Yhdysvallat asuinpaikkana jäi taakse, kun Rantanen vuonna 1998 sai viran Tukholman kuninkaallisen taideakatemian professorina. Tukholmaan hän on myös jäänyt kymmenen vuotta kestäneen opetusrupeaman jälkeenkin.

Rantasen inspiraation lähteinä ovat olleet myös muut maat ja visuaaliset perinteet. Merkittäviä paikkoja Mari Rantasen elämän varrella ovat olleet muun muassa Thaimaa ja Chiang Mai, Intiassa Delhi, Jaipur, Agra ja Varanasi, Meksikossa Mexico City, Japanissa Tokyo, Euroopassa Pariisi ja Rooma. Toisaalta myös länsimaisen taiteen historia, ennen muuta renessanssi- ja barokkitaide ovat vaikuttaneet teosten muotomaailmaan. Mosaiikkilattioiden kuviot, ikkunoiden vertikaaliset nauhat tai metrokartat ja auringonlaskut, ovat toimineet lähtökohtina maalauksille. Usein visuaalisuus yhdistyy myös verbaalisuuteen. Teosten, teossarjojen ja näyttelyiden nimet ovat erottamaton osa Rantasen tuotantoa. Teossarjoille annetut nimet ovat herkullisia ajatusten virittäjiä. Nimet suuntaavat tulkintaa ja antavat viitteitä kulloisenkin näyttelyn tai teoksen henkilökohtaisista lähtökohdista. Galleria Heinon näyttelyssä nimillä on edelleen merkityksellinen rooli. Näyttelyssä on mukana teoksia seuraavista sarjoista: Good Vibrations (2022), Remake the world (2021), All cats have tales (2024), As above so below (2024), Leap of faith (2024).

Galleria Heinon näyttelyssä on esillä maalausten lisäksi myös monotypioita (sarja All Cats have tales), joita Rantanen luonnehtii maalaustaiteen ja grafiikan väliseksi avioliitoksi. Monotypia yhdistää graafisia työskentelytapoja maalaukseen. Sarja serigrafiatekniikalla tehtyjä monotypioita on valmistunut keväällä 2024. Teokset ovat uniikkeja, vaikka niissä on samoja elementtejä. Monotypia on myös yllätyksellinen tekniikka, koska värit imeytyvät paperille eri tavoin kuin maalauskankaalle ja värit myös näkyvät toistensa läpi. Rantaselle monotypian käyttö on tarjonnut uudenlaista vapautta ja mahdollistanut kokeilun.

Maalauksissaan Rantanen käyttää akryylitekniikkaa. Kuitenkin käyttämällä väripigmenttejä, hän saa aikaan elävän pinnan muovisen sijaan. Pigmentti on kuin iho. Maalauksen pinta voi olla pehmeä ja samettinen tai metallinhohtoinen ja luoda siten erilaisia pehmeys- ja lämpövaikutelmia. Yhtä hyvin tekniikkansa kuin aiheittensa kautta maalaukset ovat kiinni elämässä, niissä voi aistia taiteilijaan vaikuttaneet paikat ja ihmiset, kokemukset ja elämykset. Ilo ja onnen tunteet, positiivisuus, optimismi, ja välillä myös yhteiskunnan ahdistavuus ja turhautuminen, ovat läsnä Mari Rantasen uskomattoman monipuolisessa taiteessa.

Marja Sakari, FT