PETRI HYTÖNENOsin Vedessä - osin Unessa 8.8.2026 – 30.8.2028

Olen yhtä lailla veden kuin maan lapsi.

Olen uinut kolmivuotiaasta asti. Vesi elementtinä lumosi välittömästi ja antoi pakopaikan miettiä omiani. Myöhemmin uimisesta tuli rutiini. Mielen ja ruumiin kunnon ylläpitämisessä uiminen on ollut tapa mietiskellä, keksiä uusia kujeita, ylläpitää fyysistä kuntoa ja voittaa nuoruuden hulluuden aiheuttamia vaurioita kehossani. Joten kiitos painovoimattomampi olotila, vesi.

Uiminen avovedessä ja uima-altaissa ympäri maailmaa ainakin kaksi kertaa viikossa ja kilometri kerrallaan on vienyt minut lähemmäksi luontoa ja kanssaihmisiäni. Se on rutiini, josta en luovu.

Suggestiivinen olotila pitkää matkaa uivalle on parasta lepoa mielelle ja myös keholle, varsinkin jos antaa lihasäkkinsä ilman suorituspaineita punnertaa kaikessa rauhassa eteenpäin ja ajatustensa virrata tyynesti. Uin ja uin ja lopulta vesi muuttuu osaksi minua. Ilman ja veden välissä maan lähestyessä.

Silmät kiinni auringon paisteessa selkää uiden värit vaihtuvat ja suljetuissakin silmissä näkyy pieniä rihmoja, jotka kelluvat silmämunan pinnassa. Outo vapauden, rauhan ja ikuisuuden tunne syntyy uimarille, joka saa mokoman tunnepiikin kääntyessään sammakoksi sammakkoa uiden. Kuviokellun hiljalleen eteenpäin kaikkia raajoja tasaiseen tahtiin heiluttaen ja näen aika monenlaista elämää ympärilläni kuten sudenkorentoja, kaloja ja vesilintuja. Tiirat ja lokit hyökkäilevät kohti minua turvatakseen pesiään ja vesikäärme luikertelee vedessä kohti laiturin alla olevaa kotiaan. Kuulen ääniä. Ääniä kaukaa ja läheltä veden kantaessa ääntä vastarannalta tai melkein korvan juuresta. Silmät kiinni uidessani olemassaoloni osana olevaista haivuttaa kaiken muun ympäriltäni paitsi äänet ja värit. Auringon kirkas valo ulapalla luo mahtavia värisinfonioita suljetuissa silmissäni.

Kuvaukseni avovesiuinnista kertoo ihanuuksista, joita ei ole uimahallissa mahdollista saavuttaa. Uimahallissa on enemmän kyse lajitovereiden väistämisestä kapeilla uimaradoilla ja tarinoista saunan lämmössä. Paluu vesieläimestä takaisin kuivan maan asukiksi on karua, mutta tietoisuus mahdollisuudesta palata vesieläimeksi riittää, keho ja mieli virkeämpänä jaksaa taas...

Maalaus-sarjani "Osin Vedessä ja osin Unessa" on ollut matka, jossa vesivärillä läträäminen ja lutraaminen on ollut haastavaa, mutta samalla hienoa pyrkiessäni vangitsemaan paperille sen suggestiivisen olotilan, jonka olen saavuttanut uidessani. Tätä projektissa maalaamani on syntynyt pääosin mielikuvista ja osin oman kehon tuntemuksia kuunnellen.

Toivottavasti näistä maalauksista tarttuu jollekin uimisen ilo, rakkaus puhtaisiin vesiin ja vastuu ympäristömme tilasta.

Petri Hytönen

Kiitos: Taiteen edistämiskeskus.

Kuvataiteilija Petri Hytönen (s. 1963) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi opiskeltuaan ensin Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) ja sittemmin Kuvataideakatemiassa (nyk. Taideyliopisto). Vuodesta 1988 lähtien hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hytönen tunnetaan suurikokoisista akvarellimaalauksista, jotka ovat olleet hänen tavaramerkkinsä 1990-luvulta lähtien. Työskentelyssään hän on käyttänyt myös sekatekniikoita yhdistäen ennakkoluulottomasti akvarellitekniikkaan spraymaalausta, valokuvaa, kollaasia ja piirustusta. Hytösen teosten aiheet löytyvät monesti hänen lähiympäristöstään sisältäen huumoria, ihmiskohtaloita, luontoa, arkipäivän kokemuksia ja taidehistoriallisia viitteitä.

Petri Hytösen teoksia kuuluu muun muassa Ruotsissa Malmön ja Göteborgin taidemuseoiden kokoelmiin ja Suomessa Nykytaiteenmuseo Kiasman, Amos Rexin, Sara Hildénin taidemuseon, Jenny ja Antti Wihurin rahaston (Rovaniemen taidemuseo), Saastamoisen säätiön (Espoon modernin taiteen museo) ja Suomen valtion taideteostoimikunnan kokoelmiin. Hytönen on valittu Helsingin juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi vuonna 2004 ja palkittu pohjoismaisen Carnegie Art Award -kilpailun kolmannella palkinnolla (2000), Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -palkinnolla (2005) sekä Svenska litteratursällskapet i Finlandin jakamalla Marcus Collinin muistorahaston palkinnolla (2022).