PASI TAMMIMaalauksia 2.9.2005 – 25.9.2005
Pasi Tammen uusissa maalauksissa ihmiset ovat poistuneet näyttämöltä, mutta kuviin on silti jäänyt viitteitä heidän olemassaolostaan: syömättömiä omenoita, hylättyjä esineitä ja hämäriä, varjojen hallitsemia huoneita. Unenomaiset, tunnelmaltaan jännitteiset kuvaukset sijoittuvat hetkiin, joista avautuu kiinnostavia kertomuksellisia mahdollisuuksia. Maalauksissa toistuvat elementit, kuten kynttilät ja yksinään seikkaileva tuoli, rakentavat tarinoita kuvien myös yksittäisten kuvien välille.
Aikaisempaa pelkistetymmät, yhä herkullisen maalaukselliset teokset jättävät runsaasti tilaa katsojan mielikuvitukselle. Esteettisen pinnan alta kohoaa eksistentiaalisia kysymyksiä: Mitä on todellisuuksien rajojen takana? Millainen on muiston pysyvyyden suhde elettyyn elämään? Vastaako oma identiteetti muiden käsityksiä itsestä? Esineistä heijastuvat rikkaat varjot ja kuvajaiset asettavat kohteensa eräänlaiseen kaksoisvalotukseen, jossa eri aikatasot, ulkoinen todellisuus ja sisäinen kokemus kietoutuvat saumattomasti yhteen.
Leikki limittäisillä todellisuuksilla tuo Tammen maalauksiin aikaisempaa voimakkaamman surrealistisen vireen. Surrealismi on kuitenkin vain yksi kerros kuvissa, jotka sisältävät muistumia eri aikakausien taiteesta - keskiajan liekehtivistä kadotuksenvirroista, romantiikan ylevöitetyistä luontokuvauksista, symbolismin mystisistä mielenmaisemista ja vanitas-aiheesta peileineen, lakastuvine kukkineen ja pilaantuvine hedelmineen. Seuratessaan fantasiataiteen ajatonta virtaa Tammi rakentaa perinteisistä aineksista omaperäisiä kokonaisuuksia.
Sari Kuuva
taidehistorioitsija